Vierassanat ovat lainoja, jotka luokitellaan sen mukaan, kuinka hyvin ne ovat kotiutuneet kieleen. Ongelmia kirjoittajalle aiheuttavat pääasiassa vieraat paikan- ja henkilönnimet sekä muutamien tavallistenkin lainasanojen eli yleissanojen äänteiden kestot ja päätteet.

Vieraat paikannimet

Pääte kirjoitetaan sanan oikean ääntämistavan mukaan, paitsi jos sitä ei tiedetä tai saada selville tai jos sen oletetaan hankaloittavan lukemista. Seuraavat tapaukset poikkeavat perusohjeesta:

1. Etuvokaalisena ääntyvän, mutta takavokaalisena kirjoitettavan sanan pääte kirjoitetaan takavokaalisena.

Edinburgh (edinbörö): Edinburghissa

2. Ruotsalaisten nimien painollinen loppuvokaali käsitetään pitkäksi.

Örebro (öörebru on siis öörebruu): Örebrohun

3. Viimeinen vokaali kahdennetaan kirjoitettuna, vaikka se ei olisi sama kuin ääntäessä kahdentuva.

Barclay (baakli): Barclayyn

Pääte liitetään vieraisiin paikannimiin seuraavilla tavoilla:

1. Vokaaliloppuiseen nimeen liitetään pääte normaalisti, vaikka vokaali ei ääntyisikään.

Toulousesta Champagneen

2. Äännettäessä ja kirjoitettaessa konsonattiloppuiseen sanaan tulee sidevokaaliksi i.

Schumacherille ja Bergerille

3. Heittomerkkiä käytetään vain silloin, kun konsonanttiloppuinen sana äännetään vokaaliloppuisena.

Montreux (montröö): Montreux’hön

Poikkeus: englannin sanat, jotka loppuvat äännettäessä ö-vokaaliin, mutta kirjoitettaessa r-kirjaimeen, saavat päätteen 2-kohdan mukaisesti:

Leicester (lestö) : Leicesterin (lestörin).

Yleislainat

Yleislainat ovat kieleen vakiintuneita tai vakiintumassa olevia sanoja, joista monet ovat kirjoitusasultaankin eri tavoin suomalaistuneet. Osa sanoista aiheuttaa jatkuvasti kirjoittajalle päänvaivaa. Seuraavat ohjeet auttavat jonkin verran, mutta epävarmojen tapausten oikeasta laidasta saa varmuuden esimerkiksi Nykysuomen sanakirjan vierassanaluettelosta.

Vokaalit

Yleislainojen ensi tavuun on vakiintunut joko pitkä tai lyhyt vokaali.

jooga, graafinen, klooni, mutta: bonus, laser, virus

Sanan loppuosassa on lyhyt vokaali

1. Viimeinen tavu alkaa vierasperäisellä konsonantilla (= b, d, f, g).

alibi, avokado, filosofi, dialogi
Vertaa: modeemi, moduuli, skandinaavi, hygieeninen

2. O on lyhyt sanalopuissa: -oli, -omi, -oni, -ori.

alkoholi, tradenomi, makaroni, reviisori;
marmorinen (suomalainen johdin ei vaikuta)

3. -ia-loppuisissa sanoissa, loppua edeltävässä tavussa

Algeria, Skandinavia, anemia, hygienia

4. I on -tio/-sio-lopun edellä lyhyt.

oppositio, provisio
Vertaa: organisaatio, koheesio, evoluutio

Konsonantit ovat sanan sisällä yleensä yksinäisiä. Kuitenkin k, p, t ja s kahdentuvat suomalaisen i-lopun ja -inen- sekä -lainen/läinen-johtimen edellä. Jos s:ää edeltää pitkä vokaali, se jää kahdentumatta.

monarkki, trooppinen, brittiläinen, lisenssi

Päätteet

Yleislainan päätteestä tulee etuvokaalinen tai takavokaalinen sen mukaan, kumpi vokaalityyppi on sitä lähempänä.

appelsiinia, karamellia, karriääriä

Jos sanassa on vain e-, i- ja y-vokaaleja, pääte tulee etuvokaalisena.

metriä, perfektiä

Jos sanan viimeinen vokaali on y, sekä etu- että takavokaaliset päätteet kelpaavat.

analyysia tai analyysiä