Puhekielimäisyydet

1. KŠytettŠessŠ komparatiivisia ilmauksia on myšs kerrottava, mihin verrataan.

2. Pronominin tarkoitteen on oltava niin lŠhellŠ, ettŠ viittaussuhde on ilmiselvŠ.
Joka-sanan erottaa vasteestaan tavallisesti vain pilkku. Mikä-sana voi viitata edeltävän lauseen ajatukseen, superlatiiviseen ilmaukseen ja pronominiin.

3. Aktiivimuotoisen predikaatin monikon 1. persoona pŠŠttyy aina mme-loppuun, monikon 3. persoonan loppu puolestaan on vat/vŠt.

4. Passiivimuotoisen predikaatin apuverbi on aina aktiivin yksikšn 3. persoonan nŠkšinen.

5. Vierasvaikutteiset pre- ja postpositioilmaukset voi vŠlttŠŠ, esimerkiksi karttamalla seuraavien sanojen kŠyttšŠ: puitteissa, johtuen, toimesta, taholla, merkeissŠ, osalta.

6. TekijŠnnimiŠ muodostetaan ja/jŠ-johtimella ja laitteita in-johtimella.

7. Liitepartikkeli ei vaikuta sanan kirjoitusasuun.

8. Tekemisen tapa ilmaistaan sti-pŠŠtteisen adverbin avulla; siis

9. -otta vai -oitta?

Kantasana on 2-tavuinen -o-/-ö-loppuinen > otta.

Kantasana on 2-tavuinen -a-/-ä-loppuinen > oitta.

Kantasana on 3- tai useampitavuinen > oitta.

Jos kantasanaa ei saa selville, on sanan kirjoitusasu tarkistettavissa sanakirjoista.